Tänään sain kokea kuinka ihanaa on olla perheen kanssa ja olla erillään normaalista arjesta ja ihan vain pitää hauskaa vailla huolta huomisesta. Olin käymässä porukoitteni luona ja sinne tuli myös veljeni perheineen. Laskimme mäkeä pulkalla laskiaissunnuntain kunniaksi. Naureskelimme että kyllä on nykyisin äenlaskukin mennyt helpoksi; pulkalla pipo vinossa alas ja moottorikelkalla ylös! Isälläni on kelkka ja nikkarimiehenä hän oli tehnyt sen perään vetokelkan, jossa pystyi kolme lasta (tai kaksi aikuista ja yksi PIENI lapsi) menemään kerralla kyytiin. Mutta täytyy sanoa, että kyllä oli erittäin virkitynyt olo pulkkamäen jälkeen! Vaikkei sitä ylämäkeen kävelyä tarvinnutkaan harrastaa.... ;) 

Kun pulkkamäki ei enää jaksanut kiinnostaa ketään, niin oli aika siirtyä rääkkäämään kunnolla moottorikelkkaa. Isä, veljeni ja minä kävimme ajelemassa vuorotellen peltoreittejä ja yleisiä kelkkareittejä. Minäkin rohkenin ajelemaan ihan yksin pientä TURVALLISTA reittiä. En ole yksin kauhean montaa kertaa ajanut, mutta nyt oli aivan pakko. Eihän sitä voi jäädä veljelleen huonommaksi! Hyvin se menikin aina siihen asti, kunnes kelkka upposi keskelle peltoa.... Ajattelin hieman sooloilla (veljenikin ajeli kelkkareittien ulkopuolella, joten miksen minäkin) ja sainkin sitten hieman upotettua kelkkaa... Puolustukseksi voin sanoa, ettei kelkka uponnut kauhean pahasti ja sain sen lumesta pois ihan itse! =)

Joten tämä päivä oli kokonaisuudessaan oikein miellyttävä. Oli oikea ilo olla perheen kanssa. Joskus helposti unohtaa, kuinka tärkeitä ja rakkaita läheiset ovat. Monesti heitä pitää itsestäänselvyytenä ja ehkä toisinaan jopa välttämättömänä pahana, mutta kyllä perhe (ainakin minulle) on yksi elämän suolista joka antaa energiaa kohdata seuraava päivä.